JUMPPATYTÖT (Teatteri Takomo, 2024)
Jumppatytöt on esitys joukkuevoimistelusta.
Se on entisten voimistelijoiden matka menneisiin ja nykyisiin kehoihin – harjoittelun, kilpailun, vertailun, arvioinnin, ilon, kauneuden, yhteisöllisyyden ja vertaisuuden äärelle.
Esitys on oodi suomalaiselle naisvoimistelulle ja kaikille, jotka ovat joskus harjoitelleet niin, että suussa maistuu metalli.
Erityiskiitos päiväkirjoille vuosina 1998-2009 ja tytöille, jotka niitä jaksoivat raapustaa ja häpeästä huolimatta säilyttää.
“NAUTTIKAA”
Teksti, ohjaus, dramaturgia, skenografia, esiintyminen:
Katariina Havukainen, Inkeri Hyvönen, Ella Lahdenmäki
Koreografia: Antton Laine ja työryhmä
Äänisuunnittelu: Roy Boswell, Murrettumeri ja työryhmä
Video: kotivideoista ja arkistomateriaalista koostanut Liisa Mudist
Tuotanto: Teatteri Takomo Sara Nyberg ja työryhmä
Esitystä ovat tukeneet: Kansan sivistysrahasto (presidentti Tarja Halosen rahasto), Ida Aalberg -säätiö (Petra Uexküllin rahasto), Samuel Huberin taidesäätiö, Helsingin kaupunki
Suositusikäraja: K-12
Esityksen kesto noin 1h30min, ei väliaikaa.
Helsingin Sanomien arvostelu: Hiuslakkapilviä ja endorfiiniryöppyjä: Jumppatytöt-esitys vie katsojan voimistelun maailmaan - Kulttuuri | HS.fi
HBL-arvostelu: Recension: Gympaflickorna gör mig upprörd och avundsjuk
Voima: Teatteri Takomon Jumppatytöt on riipaiseva kuvaelma joukkoon kuulumisesta ja ulos jäämisestä - Voima
Hanna Helavuori: Teatteri Takomon Jumppatytöt – mitä joukkuevoimistelijaruumiit kantavat mukanaan - Hanna Helavuori
Lisäksi Jumppatytöt ovat olleet Ylen valtakunnallisissa tv-uutisissa (16.4.2024) ja Huomenta Suomi -ohjelmassa (28.4.2024)
TARA (Kom-teatteri 2020, Kansallisteatterin kiertuenäyttämö 2023)
Pelkään katsettasi yötaivaan alla.
Vieraat planeetat ovat kuin musiikkia suuruudenhuulluudellesi.
Minä en astuisi alukseen, kärsin ahtaanpaikankammosta.
Enkö minä voisi riittää sinulle kokonaan?
Meillä on sänky ja suola ja pussikaupalla appelsiineja.
Emme me tarvitse muuta.
Sinä hymyilet, katsot yhä ylöspäin.
Jo huulesi ovat minulle liikaa käsiteltäväksi.
Tara on Katariina Havukaisen, Sara-Maria Heinosen ja Julia Jäntin esitys runotytöistä.
Tara käsittelee häilyvää, muuttuvaa muistoa nuoruudesta: kokemusta raakuudesta ja aggressiosta, arvaamattomuudesta ja aroista pinnoista ja toisaalta taas kokemusta hellyydestä, himosta ja hassuudesta. Esityksen pohjamateriaalina toimii Finlandia-palkitun Juuli Niemen esikoisrunoteos Tara runotarina (Otava 2003). Esitys on toteutettu yhteistyössä Kom-teatterin ja Suomen Lausujain liiton kanssa. Esitys kiersi kaikki valtion koulukodit osana Kansallisteatterin kiertuenäyttämön ohjelmistoa 2023 ja sitä on esitetty myös Kajaanin runoviikoilla ja Volter Kilpi Kustavissa -festivaaleilla.
ensi-ilta
13.1.2020 Kom-teatteri
teksti
Juuli Niemi, työryhmä
esityksen suunnittelu ja toteutus, näyttämöllä
Katariina Havukainen ja Sara-Maria Heinonen
skenografia ja äänisuunnitelu
Julia Jäntti ja työryhmä
kuvat
Sonja Hyytiäinen ja Jonne Renvall
esitystä ovat tukeneet
Taiteen edistämiskeskus, Ida Aalbergin säätiö ja Alfred Kordelinin säätiö
“Tara on aistimusvoimainen, älykkään näyttelijändramaturgian ja uuden esittäjyyden reimuvoitto! (…) Tara käyttää materiaalipohjanaan Juuli Niemen esikoisrunoteosta Tara Runotarina ja rakentaa omaa ainutlaatuista esityskieltään ja olemisen tapaansa teoksen päälle henkilökohtaiseen, läpäisevän, huokoisen esittävyyden päälle. Esitys on läsnäoloa, kyllä kyllä, itsestäänselvästi, mutta tällaisessa näyttelijäntyössä tuo nyt-hetki kurkottaa uudelle levelille. Mikä sen saa aikaan? Mikä synnyttää tuon odottamattomuuden tunteen? Improvisaatio ja uskallus tarttua pieniin tarjoumiin ja impulsseihin? Piiloutumattomuus? Erilainen esilläolo mutta vailla egoja? En tiedä, mutta tästä täytyy ottaa selvää, täytyy tutkia ja yrittää sanoittaa. 2010-luvun jälkipuolella on tapahtunut huima hyppy nykyteatterin esiintyjyydessä.” Hanna Helavuori, Teatterin tiedotuskeskus 16.1.2020
SIEGFRIED (Helsinki City Theatre 2019)
what seems straight might be queer underwater
Siegfried is a performance about non-normative lust. The performance happens in the mud bottom of Tsaikovski’s Swan Lake and it combines experiences from Tsaikovski himself, Ludvig II of Bavaria and fictional Prince Siegfried. The performance is a queer reading from the original Swan Lake story. The bodily aesthetics of the piece aim to decentralize the actor’s body and in this way to create a non-figurative and queer gendered subject.
Premiere in the Helsinki City Theatre Studio Pasila Stage 12.3.2019
text & dramaturgy
Katariina Havukainen ja Mikko Kauppila
direction, sound design
Katariina Havukainen
performer, choreography
Mikko Kauppila
light design
Julia Jäntti
stage and costume design
Katariina Havukainen ja Julia Jäntti
music
Pjotr Tšaikovski ja Mikko Kauppila
supported by
Finnish cultural foundation, Helsinki City ja Samuel Huber foundation
”Nätyn näyttelijäopiskelijoiden Mikko Kauppilan ja Katariina Havukaisen Siegfried näyttää teatterin mahdollisuudet pervouttaa sukupuolta ja halua. Näyttelijän psykofysiikka / materiaalisuus puhkoo rikki kaikenlaista heteronormatiivisia ja hegemonisia sukupuolisuuksia. Siegfried on todiste siitä vapauden maailmasta, jossa näyttelijäopiskelijat voivat liikkua taiteellisia lopputöitä tehdessään. Vapauden valtakunta on otettava myös itsen sisältä. On uskallettava mennä itsesensuurin ohitse ja ylitse ja nujertaa ympäristön tuottamaa biovaltaa, kun näyttelijändramaturgiaa rakennetaan. Sen Siegfried tekee, kun se leikittelee, on jatkuvassa etsinnän, muutoksen ja tulemisen tilassa.” Hanna Helavuori, Teatterin tiedotuskeskus, 14.03.2019.
ESIM. NINA (Kajaanin runoviikot 2017)
”Nimeni on Henna ja toimin tänään Helenan sijaisena. Viemärit sekoittuvat toisiinsa kuin ihmismäisten talojen juuret. Opettajanhuoneessa on käytössä oleva pää, jonka tukassa horsma rehottaa. Saatan muuttua aivan toiseksi ihmiseksi. Viemärit sekoittuvat toisiinsa kuin ihmismäisten talojen juuret. Toisissa tapauksissa tehoaa ainoastaan julmuus.”
Esim. Nina on kiihdyttävä päiväuni omien mahdollisten minuuksien kaipuusta. Esitys käsittelee identiteettiä ja seksuaalisuutta humoristisin ja ehkä röyhkeinkin ottein. Nainen on 27-vuotias ja haaveilee Kööpenhaminasta, sijainen. Nainen olisi mielellään joku jossain ja millaisen elämän hän silloin eläisikään.
Esim. Nina on RVS-kollektiivin näyttämötaideteos Kajaanin Runoviikkojen pääohjelmistoon. Esitys koostui Henriikka Tavin ja Reetta Pekkasen runoista sekä työryhmän omasta materiaalista. RVS-kollektiivi on Havukaisen ja Heinosen 2015 perustama näyttämötaidekollektiivi, jonka työskentelyn lävistää feministinen praktiikka ja jonka intohimona on löytää uudenlaista ruumiinrunoutta.
dramaturgia, ohjaus & näyttemöllä
Katariina Havukainen ja Sara-Maria Heinonen
teksti
Henriikka Tavi, Reetta Pekkanen, työryhmä
äänisuunnittelu
Katariina Havukainen
valosuunnittelu
Raimo Salmi
tuotanto
RVS-kollektiivi & Kajaanin runoviikot
ensi-ilta
9.7.2017, Kajaanin runoviikot
MILLA RUMI -KLUBIT
(Kansallisteatterin Lavaklubi 2013)
Katariina Havukaisen ja Milla-Mari Pylkkäsen järjestämillä Milla Rumi -klubeilla kajottiin hellän väkivaltaisesti näyttämötaiteen klassikoihin teatterin, musiikin, videotaiteen ja journalismin keinoin.
Klubeilla nähtiin mm. tulkinnat seuraavista teoksista:
Albee: KUKA PELKÄÄ VIRGINIA WOOLFIA
Tsehov: KIRSIKKAPUISTO
Shakespeare: MACBETH
Büchner: WOYZECK
Becket: GODOTA ODOTTAESSA - TO DOG -PERFORMANSSI SAMUEL BECKETILLE
Brecht: KOLMEN PENNIN OOPPERA
Havukainen ja Pylkkänen toimivat yhdessä klubin konseptin luojina, tuottajina ja dramaturgeina, ohjausvastuu oli Havukaisen ja Pylkkänen sävelsi musiikin. Klubeilla toimi myös toimittaja Rosa Kettumäen juontama ja toimittama viheriö - journalistinen osuus, jossa tekijät kävivät keskustelua taiteesta ja yhteiskunnallisista asioista vaihtuvien vieraiden kanssa. Klubilla keskustelemassa ja esiintymässä vierailivat nuorten nousevien taiteilijoiden lisäksi myös pitkän linjan tekijät mm. Arto af Hällström, Janne Reinikainen, Kirsikka Moring ja Paavo Westerberg. Klubi sai paljon kiitosta niin katsojilta kuin Kansallisteatterilta.
Klubi tuotettiin yhteistyössä Kansallisteatterin ja Johanna Kustannus -levy-yhtiön kanssa.
A STREETCAR NAMED LUST (2016)
Lust can be a force that drives us forward but it can also be a paralyzing aspect in us, one that we don't want or dare to confront. Is lust a motor we can become aware of, or subconcious expectations of what we see as desirable? Is what we crave affected by what is considered desirable? Is lust a ”force” that can be a justification for acting immorally in both one's private life and on a societal level? Is lust global?
A Streescar named Lust is a fragmentary performance based on the experiences of the actors. Lust is a private feeling, but in our performance it becomes a communal event as we invite the viewers to step into a common field of perception with us.
The goal is to create a common field of perception between the performers and the viewers, where we can move freely within our imaginations and study the forming of the common spacial experience. The field of perception is a specific acting technique that shows up in the research of our professor, Pauliina Hulkko, and that we have further developed in the University of Tampere.
text, direction and performers
Katariina Havukainen & Sara-Maria Heinonen
sound design
Katariina Havukainen
stage and costume design
Katariina Havukainen & Sara-Maria Heinonen
production
RVS-collective & Iceland Academy of the Arts
premiere
4.6.2016, Motif Festival, Iceland Academy of the Arts